Männyt kasvavat ympärilläni
Syvän tumman vihreän neulasissa
Eilisten päivien murheet
Painavina kuin reppu selässäni
Eivätkä sanotut sanat koskaan luikertele takaisin
Kieleni solmuihin
Eivätkä kävellyt kilometrit koskaan
Vähene erotuksessa

Kaunis oli sekin päivä

Mieli yönmustana patikoin eteenpäin
Kivikkoista tietä
Suuntanani toinen metsä edellisen takana
Männyn neulaset hiuksissani toivon
Taivaan olevan kirkkaampi mäntytarhani yläpuolella
Siellä jossakin

Siitä tuli rumaakin rumempi päivä

Lemmikkikärmeeni harmaina katupölystä
Jatkan matkaani kuin tuuli lehtien havinassa
Väsymys painaa varpaiden poimuissani
Mutta en lopeta ennen kuin saavutan
Määränpääni

Surullinen yö kutsui tansseihinsa

Mahdoton sävelkulkuni
Ei kaiu kenenkään korvissa kauniina niin kuin omissani
Pakolaismatkani yhtenä osasyynä oletkin
Sanakäärmeitäni ei kukaan osaa enää pyydystää haavilla
Aaltopahvisesta maailmastasi

Jokainen aamu kasvattaa nukkaa epätoivooni
Männynneulasia hiuksissa pakenen
Itseäni
Enkelten kaupunkiin

Tehtäväni
on
tuomittu
epäonnistumaan