Avaan silmäni pimeään
liian pimeään nähdäkseni
edes omia sormiani

Olen hiljaisessa kammiossa
liian hiljaisessa kuullakseni
edes omia ajatuksiani

Lennän tähdettömällä taivalla
liian lujaa tunteakseni
edes ilman viuhumista poskillani

On kuin kaikki aistini olisivat
poissa,
kuolleina rotkossa
sammaleen peitossa

Viimeinen sana hautakirjoituksessa
murenee
haalistuu

Mahdotonta