Sanasi putoilevat taivaalta
Kuin sadepisarat,
jotka eilen satoivat päälleni

Tummanpuhuvista pilvistä
Suruverhona

Kiedottuna mustaan pitsiin

Yritin korjata virheeni
Antamalla anteeksi

Kuiskaus ei kantanutkaan kotiin





Tuuli ja sade sulautuneina yhtenäiseksi
Tuulisateeksi
Jättävät jälkeensä vain harmaudessa kylpevän ihmisen

Tiputan kuihtuneita ruusuja jälkeeni
Aika unohtaa polkuni
Maa kasvattaa suruni puutarhassaan

Enkä löydä kotiin

Taivas näyttää kauniimmalta täältä alhaalta