Maaria sanoo:
Mun on vaikea vuodattaa kyyneleitä, kun sä oot siinä.

Kun sä olet vielä täällä.

Tämän pienen ihmisen kanssa, joka suree aallon vienyttä enkeliään.

Enkeliä, jolla on tummat hiukset ja mustat meikit.

Tyttö itkee omaa mustiin pukeutuvaa enkeliään.

Sillä tyttö näkee sydämeen, syvälle sydämeen.

Katsoo sinne ja tietää.

Tyttö tietää.

Hän näkee timantin lailla säihkyvän enkelin.

Sen joka lupasi viedä tytön mukanaan huipulle.

Sen säihkyvän timantin, joka teki kaikkensa vuoksesi.

Mustiin pukeutuneen enkelin, joka oli tytölle todella tärkeä.

Enkelin, joka teki sydämeen pesänsä ja sinne ikuisiksi ajoiksi jäi.

Ei lähtenyt imuroimalla.

Vaan teki kolonsa sinne.

Jätti sen hieman raolleen, jotta voisi sinne turvaan livahtaa.

Tytön mieltä turvaamaan.

Tekemään omia taikojaan..

Lottis sanoo:
Olet ihana, vaikka kyyneleesi tulivatkin tänne ja sammuttivat kynttiläni. Olet silti aina mielessäni, kun haistan Marianne-karkin makean tuoksun.

Maaria sanoo:
Jos tytön enkeliään pitäisi kiittää, hän ei osaisi.
Sillä hän on niin paljon enkelilleen velkaa.
Enkelilleen, joka pukeutui mustiin.
Ja tytön mieltä turvasi tekemällä salaisia taikojaan.

Lottis sanoo:
Yö tulee ja kietoo taivaan mustaan silkkiharsoon.

Maaria sanoo:
Se tytön levottoman unen tasaa.
Sillä musta enkeli painaa pimeyden silkkinä hänen silmilleen.

Maaria sanoo:
Enkeli on painanut käden jälkensä tytön kasvoille.
Enkeli on jättänyt musta silkkiharson tytön silmille.
Tyttö elää unelmissaan.
Siellä kaukana.
Siellä minne enkelikään ei vielä pääse.
Tyttö elää taivaassa.
Siellä unelmien pilviharsossa.
Sillä suru ei enää paina tytön mieltä.
Enkeli sai hänet taas nauramaan..

Lottis sanoo:
Ja saa elämänsä loppuun asti.

Maaria sanoo:
Sillä silkkiharso teki tehtävänsä.
Tyttö on turvassa.
Eikä hänellä ole enää huolia sydämessään.
Huolet enkeli vei.
Jätti kolonsakin vielä raolleen.
Sinne tytön kauniiseen sydämeen.

Rakkaalle Lottikselle! Tehtiin yhdessä ja aivan ihana tulikin. Kiitos!