Kun ajattelee elämää ja sen tarkoitusta, en löydä kuin yhden asian jonka takia elän. Se on baletti. En niinkään välitä ihmisistä, mutta baletista sitäkin enemmän. En ystävysty helposti ja jään taka-alalle, jonkun sosiaallisemman ihmisen ollessa äänessä. En kaipaa isoa kaveriporukkaa. Pidän yksinolosta. Ja baletti on siihen oiva laji. Baletissa ajatellaan vain itseään. Tanssijan täytyy tulla toimeen muiden kanssa, mutta eniten tanssijan täytyy pärjätä yksin. Baletti on yksinäinen laji, sen sanon.

Pienempänä tutustuin ihmisiin helpommin. Nykyään en niinkään. Joskus halusin olla suuren porukan keskipisteenä, mutta en ole. Sitä mitä ei ole niin sitä ei kaipaakaan. En kaipaa muuta kuin balettia. Mitään muuta tarkoitusta elämällä ei ole kuin baletti. Sillä siihen olen koko tähänastisen elämäni kuluttanut ja tulen kuluttamaankin siihen asti kunnes kuolen. Asiat ovat niin eivätkä muuksi muutu. Ei minulla ole aikaa elämälle. Lahjoitan elämäni lahjapaketissa jollekin joka sitä enemmän tarvitsee. Laitan pakettiin suuren rusetin ja kauniin lahjapaperin. Siinä on elämäni. Paketoituna yhteen pakettiin. Sen saa kuka vain haluaa. Otan tarjouksia vastaan. Mitäpä minä sillä elämällä tekisin?