"Kun tapaa uuden ihmisen ja ystävystyy tämän kanssa luvataan pitää yhteyttä.. Aluksi yhteyttä pidetään joka päivä, sitten joka toinen päivä ja lopulta kerran kuukaudessa tai vähemmän.

Uuden ystävyyden alussa kaikki on ihanaa. Mikään ei ole ihanampaa, kuin viettää aikaa hänen kanssaan. Kaikki on ihanaa siihen asti, kunnes tulee aika erota ja kylmä ja karu totuus astuu teidän välillenne. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, ettet huomaakaan kun olette jo ajautuneet todella kauas toisistanne. Silloin huomaatte, ettei ystävyys voita kaikkia esteitä, kuten välimatkaa."

Varmaankin kaikki tuntevat tuon tarinan. Se on totta ja kertoo kylmästä maailmasta ja ihmisten unohtelevaisuudesta. Ellei ystäviään tapaa säännöllisesti esim. koulussa, alkaa ajautuminen ystävän kanssa nopeasti erilleen.  Sitten kun vihdoin huomaat olevasi kylmässä maailmassa aivan yksin, tajuat ystävien todellisen arvon. He eivät ole vain leluja, jotka käytettyään voi heittää pois. Sillä ystävyys menee helposti säröille ja sen korjaaminen on vaikeaa. Kun välimatka kasvaa liian pitkäksi ja yhteyden pito vähenee olemattomiin, te ette ole enää kuin hyvän päivän tuttuja. Mikään teidän välillänne ei enää kerro ystävyydestä, paitsi yhteiset muistot. Jotka nekin pääsevät nopeasti unohtumaan. Ja hupsis, kasvat ja ikää tulee enemmän. Huomaat parin vuoden päästä, ettet ole kuullut ystävästäsi mitään. Mitä nyt pari joulukorttia lähettänyt. Yrität saada hänet kiinni, mutta ystäväsi onkin muuttanut ja mennyt naimisiin. Et löydä hänen osoitettaan etkä numeroaan, vaikka kuinka etsit. Hän on vaihtanut nimensäkin. Lopulta luovutat ystäväsi kanssa ja samalla huomaamattasi luovut koko ystävyydestäsi.

Jos menettelisit jokaisen ystäväsi kanssa noin, lopulta olisit aivan yksin. Yksin ollessaan tajuaa ihmeen hyvin kuinka tärkeitä ystävät oikeasti ovat. Sillä ystävät tuovat pimeimpäänkin arkeen valoa, saaden pimeyden muuttumaan valoksi. Sellaisia ovat tosi ystävät..
Tosi ystävä ei hylkää sinua hädän hetkellä. Ei jätä sinua suremaan yksin pieneen sänkyysi peittojen alle.
Tosi ystävä nauraa kanssasi. Tekee kaikkensa vuoksesi, mutta jos et uhraa hänelle ajatuskaan, niin kohta ei hänkään. Se todistaa, että kummankin osapuolen pitää olla mukana ystävyydessä samoin rakkaudessa. Sillä yksinäinen ei voi rakastaa ketään, ellei hänestä välitetä. Yksinäinen ei voi välittää kenestäkään, ellei häntä rakasteta.

Kaikilla pitäisi olla edes yksi ystävä, jolle puhua ja joka välittäisi. Nykyään laitetaan liikaa arvoa ulkonäölle ystäviä valittaessa. Olit sitten lihava tai ruma, laiha tai kaunis sinulla pitäisi olla ystäviä. Tai pukeuduitpa mihin tahansa vaatteisiin, sinulla on oikeus ystäviin.  Jokainen ansaitsee ystävän, pienen tai ison. Ei sillä ole väliä kunhan on ystävä. Ketään ei saisi jättää yksin sen takia, että hän on vaikkapa lihava. Jos valitset ystäviäsi ulkonäön mukaan, et itse ole minkään arvoinen ystävänä.

Jos näet jonkun olevan yksin ja tiedät hänen olevan usein yksin, mene rohkeasti juttelemaan. Sillä yksinäinen ihminen osaa todella arvostaa kun toinen hänet huomioi. Yksinäisen huulille syttyy hymy ja ilo alkaa väreilemään hänessä. Sillä sitten kun joskus olet yksin, tämä yksinäinen muistaa sinut ja sytyttää hymyn huulillesi. Ihan niin kuin sinäkin silloin joskus hänelle teit. Silloin tajuat, että se kaikki oli todellakin sen arvoista.

Itse olen huomannut omalla kohdallani tämän ystävyyden "katoamisen". Vaikka kuinka luvataan pitää yhteyttä, niin aina se jää. Kun seuraavan kerran taas tapaa hänen kanssaan häntä ei edes tunnista. Hänestä on tullut yksi kaikista tuntemattomista ihmisistä. Varsinkin kun elämässä siirtyy eteen päin ja ottaa uudet haasteet vastaan, vanhat ystävät unohtuvat uusien tullessa elämään. Monta kertaa mietin, kuinka kauan siitäkin on ollut kun viimeksi näin jotkut ystävistäni. Silloin tajuan, etten omista enää kuin ne uudet ystävät. Enkä niitäkään tunne samalla lailla kuin vanhoja. Silloin tajuan, mitä olen menettänyt. Silloin tajuan elämän raadollisuuden, kun ystävät eivät ole enää lohduttamassa minua.