Kirkkaassa valossa timantti oikein säkenöi. Se loistaa kilometrien päähän. Samaan tapaan tanssijankin kuuluisi säkenöidä lavalla. Säihkyä, loistaa. Pitäisi jaksaa, vaikka sattuisi koko ajan vain enemmän ja enemmän. Ei saisi näyttää kipua, ei särkyä. Vain iloa ja säkenöidä, kuin juuri syttynyt tähti. Se tekisi sinustakin tähden. Joka loistaisi, raivaisisi tiensä muiden takaa ihmisten - yleisön - sydämiin. Tekisi sinne pesänsä ja saisi yleisön rakastamaan sinua. Niin kuuluisi lahjakkuuksien säihkyä. Miksei muidenkin?

Monella on hyvä tekniikka. Tarpeeksi vahva päärooleja varten. Heistä voisi jokainen olla ensitanssija. Heillä olisi siihen tarpeeksi kykyjä. Mutta mitä jos ilmaisu puuttuu? Se yksi tärkeimmistä alueista, joka korvaa jokaisen pienen virheen, jonka teet. Mitä jos näytät vain täydellisen tekniikan osaavalta robotilta? Jos kasvoillasi ei olisi muuta ilmettä kuin se tavallinen. Se perusilme. Silloin et ole mitään. Olet vain se jolla on kykyjä, muttei ilmaisua. Toki sitä voi oppia. Mutta sen kunnolliseen osaamiseen menee aikaa. Sinun pitäisi osata ilmaista itseäsi roolissa kuin roolissa. Musiikissa kuin musiikissa. Koreografiassa kuin koreografiassa. Ja se tekee siitä kaikista vaikeinta.

Hyvä tekniikka ei ole aina kaikkein tärkeintä. Kunhan ihmiset näkevät sisältäsi loistavan tähden. Sen joka tekee pesänsä heidän sydämiinsä. Se on se kaikista tärkein asia. Se korvaa pienet virheesi ja puutteesi. Se auttaa sinua matkalla tähtiin. Sinne minne sydämesi säkenöivä tähti on kuulunut jo pitkän aikaa. Siihen paikkaan, siihen osoitteeseen. Se säkenöivä timantti voi olla matkalippusi tähtiin. Sinne ylös asti, aivan vuoren huipulle.