Onko anteeksi antaminen loppujen lopuksi niinkään vaikeaa? Onko omia virheitään helppo myöntää? Omistaisitko ainuttakaan ystävää, jollet antaisi silloin tällöin anteeksi tai myöntäisi olleesi väärässä? Tiesitkö, että riitaan tarvitaan aina kaksi?

Pyydä anteeksi ja halaa. Onko se todellakin niin vaikeaa kuin sanotaan? Yksi sana. Anteeksi. Kaikille tulisi parempi mieli. Joskus on vain parempi niellä omat mielipiteensä, vaikka kuinka tuntuisi että ne olisivat ainoat oikeat koko maailmassa. Silloin on vain parempi olla hiljaa, mutta samalla tietäen ettei loukkaa ketään. Edes vahingossa. Onko maailmassa enää ainuttakaan ihmistä joka oikeasti ymmärtää, kuinka tärkeää on olla loukkaamatta ketään?

Virheistä oppii, niinhän sitä sanotaan. Mutta opitko sinä koskaan? Minä en. Teen samat virheet vuodesta toiseen. En ymmärrä miten voisin myöntää olleeni väärässä. Se tuntuu ylitsepääsemättömältä. Kuin portailta, joita en pystyisi kiipeämään. Jäisin alimmalle askelmalle, enkä pääsisikään enää seuraavalle. Onko helpompi vain jäädä valheisiin, vaikka tietäisikin samalla tekevänsä koko ajan väärin? Onko helpompi vain nostaa päätänsä ja sanoa: "Kyllä, minä olen sen aina tiennyt"?
Virheettömiä ihmisiä ei olekaan, mutta virheetömyyteen pyrkiviä on paljon. Miksemme voisi vain myöntää olevamme joissakin asioissa väärässä?

Riitaan tarvitaan aina kaksi. Voiko itsensä kanssa olla sellaisissa riidoissa kuin ystävänsä kanssa? Kumpi pyytää ensiksi anteeksi sinä vai hän? Vai käännättekö vain päänne eri suuntiin kun tapaatte ja olette kuin ette huomaisikaan? Pyydättekö koskaan anteeksi toisiltanne tyhmyyttänne? Myönnättekö koskaan riidelleenne turhaan? Onko pahan riidan jälkeen enää mitään mahdollisuutta palata takaisin ja olla kuin riita ei olisi ollutkaan? Minä en siihen ainakaan pysty. Jokainen riita muuttaa meitä. Muutumme joka hetki omanlaisemmiksi. Saamme lisää inhimillisyyttä. Tajuamme mitä teemme väärin ja mitä emme. Niin tajuaa myös toinen osapuoli. Puhuminen auttaa aina.

Pyydän anteeksi teiltä kaikilta, joita olen ajattelemattomuuksissani loukannut. Myönnän olleeni väärässäkin. En ole täydellinen, mutta yritän tulla paremmaksi. Auttaako minua siinä kukaan lopulta? Joudunko olemaan yksin ilman ainuttakaan ystävää, vaikka pyytäisinkin tuhannesti anteeksi? Voitko sinä antaa minulle koskaan anteeksi?