Pakkanen kipristelee varpaitaan
Ohut mekko liehuu tuulen riepoteltavana
Pakkasen valkoinen, sillkinen iho on tunnoton
Kuiva, hauras kalvo hänen kasvoillaan on

Pakkanen tanssii, pyörii
Minne hän meneekin
Kylmä heti tuleekin
Hänellä sellainen ominaisuus on
Hänen rakkain ystävänsä kylmä on

Kylmä ja pakkanen yhteen kietoutuu
Yhdeksi patsaaksi kesiksi muotoutuu
Sillä lämmintä pakkanen kestä ei
Sulaa hän, ohops, oi voi

Pakkasen lapsen kasvoilla vuodet näkyvät ryppyinä
Hienon hienoisina silkin rypistyksinä
Pakkanen käyttää nuorennusvoiteita
Vanhojen naisten violetteja voiteita

Pakkasen varpaat ohuen mekon alle kipristyy, kun pakkanen lumikasaan nukkumaan käpertyy
Tekee sänkynsä sinne lumisen peiton alle
Pöyhii lumisen tyynynsä muhkeaksi ja tuntee olonsa oikein kukkeaksi
Satujen linnojen prinsessaksi