Pakkanen kipristelee varpaitaan
Ohut mekko liehuu tuulen riepoteltavana
Pakkasen valkoinen, sillkinen iho on tunnoton
Kuiva, hauras kalvo hänen kasvoillaan on
Pakkanen tanssii, pyörii
Minne hän meneekin
Kylmä heti tuleekin
Hänellä sellainen ominaisuus on
Hänen rakkain ystävänsä kylmä on
Kylmä ja pakkanen yhteen kietoutuu
Yhdeksi patsaaksi kesiksi muotoutuu
Sillä lämmintä pakkanen kestä ei
Sulaa hän, ohops, oi voi
Pakkasen lapsen kasvoilla vuodet näkyvät ryppyinä
Hienon hienoisina silkin rypistyksinä
Pakkanen käyttää nuorennusvoiteita
Vanhojen naisten violetteja voiteita
Pakkasen varpaat ohuen mekon alle kipristyy, kun pakkanen lumikasaan nukkumaan käpertyy
Tekee sänkynsä sinne lumisen peiton alle
Pöyhii lumisen tyynynsä muhkeaksi ja tuntee olonsa oikein kukkeaksi
Satujen linnojen prinsessaksi
maanantai, 5. helmikuu 2007
Kommentit