Hautausmaan valot
eikä yhtäkään kulkijaa
Tuuli suhahtelee vasten
marmorisia hautakiviä
Ja hiljaisuus kietoo verkkojaan
kuolleet ihmiset
kuolleet ihmiset
Ruumiit, joissa joskus sykki
elinvoimainen sydän
Henget lentävät ruohikon seassa
päämäärättä
kuolleet ihmiset
kuolleet ihmiset
Henkiin herätetyt sielut
osaisivat kertoa meille
kuinka heistä tuli
unohdettuja
vailla anteeksiantoa
kuolleet ihmiset
kuolleet ihmiset
Menneisyys
ilman tulevaisuutta
Tukahdutettu henkäys
heikko yritys
Kadotetut sielut vailla mahdollisuutta muuttaa menneisyyttään
Kylmä puristus
Tuuli kuljettaa sanat merelle
sateen syötäviksi
Suolaisen meriveden täyttämällä suulla
anteeksi
Menneisyys on käynyt toteen
Kuolleiden sielujen viimeinen leposija
tiistai, 24. kesäkuu 2008
Kuolleet ihmiset
tiistai, 10. kesäkuu 2008
Ei otsikkoa
Hiljaisuuden helistessä
Täysikuu
Katsoo suoraan silmiisi
Kuusen neulasten pistellessä
Maa
Vihreällä matolla peiteltynä
Kuuran hivellessä
Niskaa
Kylmänväreet selkäpiissäni
Karannut lämpö lasipurkissa
Odottaa avaajaansa ikkunalaudalla
tiistai, 27. toukokuu 2008
- - - - -
En pidä ihmisistä, jotka suuttuvat ennen kuin tietävät edes totuutta. Heillä on omat olettamuksensa, jotka ovat heidän mielestään tarpeeksi vahvoja saamaan jonkun toisen "syylliseksi" johonkin asiaan, mikä ei aina edes ole totta. Mielikuvitustakaan näiltä ihmisiltä ei puutu. Heidän aivonsa keksivät mitä kummallisempia syitä minkä takia joku toinen on kamala ja mitä hän on nyt taas tehnyt ja näin saattavat toisen inhottavaan tilanteeseen.
Omien kokemusteni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että useimmiten nämä ihmiset jopa nauttivat asemastaan "huipulla" ja siitä että saavat puhua suun täydeltä paskaa toisen selän takana. Näiden ihmisten silmät takertuvat epäolennaisiin asioihin, eivätkä he ymmärrä milloin on aika lopettaa satujen keksiminen ja siirtyä takaisin todellisuuteen. Useimmiten nämä ihmiset esittävät ensin kavereitasi ja sitten kun he ovat keränneet omasta mielestään tarpeeksi satua, he katkaisevat kaverisuhteen ja aloittavat paskan levittämisen. Näin he toimivat, ilman pienintäkään omantunnon pistosta tai tai järjen kolkutusta.
Tällaisten ihmisten on usein myös vaikea kohdata "vihansa" kohdetta ilman apuvälineitä kuten kännykkää tai kavereita. He eivät pysty sanomaan päin naamaa mistä kenkä puristaa vaan he mieluummin haukkuvat sinut esim. kännykän välityksellä ja lyövät sitten luurin korvaan ja ovat niin koviksia, niin koviksia. Nämä ihmiset välttelevät katsettasi, eivätkä pysty kohtaamaan satunsa ja totuuden rajaa. He pelkäävät, mutta yrittävät peittää pelkonsa mm. vittumaisuudella. He eivät avaa suutaan sanoakseen mitään, he vain ovat ja luulevat saavansa toiselle pahan mielen jauhamalla paskaa.
Näissä tilanteissa huomaa kuka oikeasti on kaveria ja kuka ei. Hädässä ystävä tunnetaan! Niihän se menee. Oikeat ystäväsi eivät hylkää, vaikka toiset mulkkaavat pahasti ja kertovat perättömiä juttuja. Heitä ei haittaa, vaikka joutuisivat itsekin mulkkauksien kohteeksi. Heitä ei kiinnosta ja hyvä vain. Ystävät ovat korvaamattomia, siis ne oikeat sellaiset. Oikeat ystävät riitelevät, mutta sopivat. Oikeat ystävät kysyvät mieltään painavista asioista, eivätkä laita show'ta pystyyn ihan muuten vain. Oikeat ystävät oikeasti puhuvat, jos jokin asia ärsyttää. Jokainen ihmissuhde perustuu puhumisen ympärille.
---------
Pienenä loppuhuomautuksena voisin sanoa, etten ole koskaan, en missään vaiheessa ole halunnut viedä toisen ihastusta/poikaystävää. Minulle ei ole tullut mieleenkään, että olisin "tissit tyrkyllä" tai yrittäisin muuten vain tyrkyttää itseäni jollekin pojalle. Jos joku saa pelkästä puhumisesta jo "huoraamista" voin vain miettiä, mitä heidän mielestään tavallinen kävely on. Onko se sitten strippausta?
Olen monta kertaa myös miettinyt sitä, että tarkoittaako kaveripoika mitään joillekin ihmisille. Jos puhun jollekin pojalle, oli se sitten jonkun ihastus tai ei, se ei todellakaan tarkoita että yrittäisin tyrkyttää itseäni tai vastaavaa. Ihmisten pitäisi oppia erottamaan vivahteet ja jos niitä ei erota voi minun puolestani tulla kysymään suoraan päin naamaa. Ei kysymiseen kuole, ei vastauskaan tapa. Jos oikeasti on kaveri, niin kysyy eikä puhu paskaa.
Viimeiseksi sanon vielä sen, ettei tämä ole anteeksipyyntö eikä myöskään sovinnontekoyritys. Tämä on totuus, jolta olet sulkenut silmäsi. Koska tämä on totuus, niin en valehtele. Kaikki on niin kuin se on. Mitään muuttamatta. Ja sitä paitsi, minkä ihmeen takia valehtelisin? En menetä mitään, vaikka kerronkin totuuden. Tämä on mustaa valkoisella, mitään peittämättä.
Tämä on vain minun mielipiteeni, jota ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti. Jos joku saa tästä herneen nenäänsä, niin voi vähän miettiä mitä on itse tehnyt ja syyttää sitten vasta muita. Ja jos jonkun mielestä vääristelen asioita hän voi tulla sanomaan sen minulle suoraan, ilman välikäsiä.
Omien kokemusteni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että useimmiten nämä ihmiset jopa nauttivat asemastaan "huipulla" ja siitä että saavat puhua suun täydeltä paskaa toisen selän takana. Näiden ihmisten silmät takertuvat epäolennaisiin asioihin, eivätkä he ymmärrä milloin on aika lopettaa satujen keksiminen ja siirtyä takaisin todellisuuteen. Useimmiten nämä ihmiset esittävät ensin kavereitasi ja sitten kun he ovat keränneet omasta mielestään tarpeeksi satua, he katkaisevat kaverisuhteen ja aloittavat paskan levittämisen. Näin he toimivat, ilman pienintäkään omantunnon pistosta tai tai järjen kolkutusta.
Tällaisten ihmisten on usein myös vaikea kohdata "vihansa" kohdetta ilman apuvälineitä kuten kännykkää tai kavereita. He eivät pysty sanomaan päin naamaa mistä kenkä puristaa vaan he mieluummin haukkuvat sinut esim. kännykän välityksellä ja lyövät sitten luurin korvaan ja ovat niin koviksia, niin koviksia. Nämä ihmiset välttelevät katsettasi, eivätkä pysty kohtaamaan satunsa ja totuuden rajaa. He pelkäävät, mutta yrittävät peittää pelkonsa mm. vittumaisuudella. He eivät avaa suutaan sanoakseen mitään, he vain ovat ja luulevat saavansa toiselle pahan mielen jauhamalla paskaa.
Näissä tilanteissa huomaa kuka oikeasti on kaveria ja kuka ei. Hädässä ystävä tunnetaan! Niihän se menee. Oikeat ystäväsi eivät hylkää, vaikka toiset mulkkaavat pahasti ja kertovat perättömiä juttuja. Heitä ei haittaa, vaikka joutuisivat itsekin mulkkauksien kohteeksi. Heitä ei kiinnosta ja hyvä vain. Ystävät ovat korvaamattomia, siis ne oikeat sellaiset. Oikeat ystävät riitelevät, mutta sopivat. Oikeat ystävät kysyvät mieltään painavista asioista, eivätkä laita show'ta pystyyn ihan muuten vain. Oikeat ystävät oikeasti puhuvat, jos jokin asia ärsyttää. Jokainen ihmissuhde perustuu puhumisen ympärille.
---------
Pienenä loppuhuomautuksena voisin sanoa, etten ole koskaan, en missään vaiheessa ole halunnut viedä toisen ihastusta/poikaystävää. Minulle ei ole tullut mieleenkään, että olisin "tissit tyrkyllä" tai yrittäisin muuten vain tyrkyttää itseäni jollekin pojalle. Jos joku saa pelkästä puhumisesta jo "huoraamista" voin vain miettiä, mitä heidän mielestään tavallinen kävely on. Onko se sitten strippausta?
Olen monta kertaa myös miettinyt sitä, että tarkoittaako kaveripoika mitään joillekin ihmisille. Jos puhun jollekin pojalle, oli se sitten jonkun ihastus tai ei, se ei todellakaan tarkoita että yrittäisin tyrkyttää itseäni tai vastaavaa. Ihmisten pitäisi oppia erottamaan vivahteet ja jos niitä ei erota voi minun puolestani tulla kysymään suoraan päin naamaa. Ei kysymiseen kuole, ei vastauskaan tapa. Jos oikeasti on kaveri, niin kysyy eikä puhu paskaa.
Viimeiseksi sanon vielä sen, ettei tämä ole anteeksipyyntö eikä myöskään sovinnontekoyritys. Tämä on totuus, jolta olet sulkenut silmäsi. Koska tämä on totuus, niin en valehtele. Kaikki on niin kuin se on. Mitään muuttamatta. Ja sitä paitsi, minkä ihmeen takia valehtelisin? En menetä mitään, vaikka kerronkin totuuden. Tämä on mustaa valkoisella, mitään peittämättä.
Tämä on vain minun mielipiteeni, jota ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti. Jos joku saa tästä herneen nenäänsä, niin voi vähän miettiä mitä on itse tehnyt ja syyttää sitten vasta muita. Ja jos jonkun mielestä vääristelen asioita hän voi tulla sanomaan sen minulle suoraan, ilman välikäsiä.
lauantai, 23. helmikuu 2008
Satelliittivarpaat
Haukottelevissa varpaissa
salaisuudet
kasvattavat nystyröitään
tunnustellakseen ilmaa
vastaanottaakseen
viestejä
avaruudesta
Hekottelevissa varpaissa
oliot nousevat
osoittaakseen mielipiteensä
aurinkoa kiertävälle hallitukselle
varpaansa itsenäisyydestä
oma maa mansikka
Satelliittivarpaideni avulla
toimin sähköpostilaatikkona
avaruuden sähkönsinisillä laineilla
salaisuudet
kasvattavat nystyröitään
tunnustellakseen ilmaa
vastaanottaakseen
viestejä
avaruudesta
Hekottelevissa varpaissa
oliot nousevat
osoittaakseen mielipiteensä
aurinkoa kiertävälle hallitukselle
varpaansa itsenäisyydestä
oma maa mansikka
Satelliittivarpaideni avulla
toimin sähköpostilaatikkona
avaruuden sähkönsinisillä laineilla
perjantai, 18. tammikuu 2008
Männynneulanen
Männyt kasvavat ympärilläni
Syvän tumman vihreän neulasissa
Eilisten päivien murheet
Painavina kuin reppu selässäni
Eivätkä sanotut sanat koskaan luikertele takaisin
Kieleni solmuihin
Eivätkä kävellyt kilometrit koskaan
Vähene erotuksessa
Kaunis oli sekin päivä
Mieli yönmustana patikoin eteenpäin
Kivikkoista tietä
Suuntanani toinen metsä edellisen takana
Männyn neulaset hiuksissani toivon
Taivaan olevan kirkkaampi mäntytarhani yläpuolella
Siellä jossakin
Siitä tuli rumaakin rumempi päivä
Lemmikkikärmeeni harmaina katupölystä
Jatkan matkaani kuin tuuli lehtien havinassa
Väsymys painaa varpaiden poimuissani
Mutta en lopeta ennen kuin saavutan
Määränpääni
Surullinen yö kutsui tansseihinsa
Mahdoton sävelkulkuni
Ei kaiu kenenkään korvissa kauniina niin kuin omissani
Pakolaismatkani yhtenä osasyynä oletkin
Sanakäärmeitäni ei kukaan osaa enää pyydystää haavilla
Aaltopahvisesta maailmastasi
Jokainen aamu kasvattaa nukkaa epätoivooni
Männynneulasia hiuksissa pakenen
Itseäni
Enkelten kaupunkiin
Tehtäväni
on
tuomittu
epäonnistumaan
Syvän tumman vihreän neulasissa
Eilisten päivien murheet
Painavina kuin reppu selässäni
Eivätkä sanotut sanat koskaan luikertele takaisin
Kieleni solmuihin
Eivätkä kävellyt kilometrit koskaan
Vähene erotuksessa
Kaunis oli sekin päivä
Mieli yönmustana patikoin eteenpäin
Kivikkoista tietä
Suuntanani toinen metsä edellisen takana
Männyn neulaset hiuksissani toivon
Taivaan olevan kirkkaampi mäntytarhani yläpuolella
Siellä jossakin
Siitä tuli rumaakin rumempi päivä
Lemmikkikärmeeni harmaina katupölystä
Jatkan matkaani kuin tuuli lehtien havinassa
Väsymys painaa varpaiden poimuissani
Mutta en lopeta ennen kuin saavutan
Määränpääni
Surullinen yö kutsui tansseihinsa
Mahdoton sävelkulkuni
Ei kaiu kenenkään korvissa kauniina niin kuin omissani
Pakolaismatkani yhtenä osasyynä oletkin
Sanakäärmeitäni ei kukaan osaa enää pyydystää haavilla
Aaltopahvisesta maailmastasi
Jokainen aamu kasvattaa nukkaa epätoivooni
Männynneulasia hiuksissa pakenen
Itseäni
Enkelten kaupunkiin
Tehtäväni
on
tuomittu
epäonnistumaan